Heikki Korppi:
Teksti: Matt.1:18-25
Joosef ja Maria oli kihloissa – ei naimisissa – ennen kuin Jeeus syntyi. Jeesus, joka ei ollut miehestä vaan Jumalasta syntynyt Jumala, joka otti naisen kohdun – neitsyen – syntyäkseen ihmiseksi. Raamattu kertoo meille pääasiat, mutta ei kaikkea sitä, mitä me ihmisinä kyselemme.
Voimme sanoa, että Raamattu on kuin leikekirja, jossa on tuokiokuvia ihmisistä kohtaamassa Jumalaa, mutta jossa ei aina kerrota lopputuloksesta. Kysymyksiä kysymyksien perään jokaisesta Raamatun henkilöstä, kuten Majatalon isännästä, joka ei ehtinyt toivottaa Jumalaa tervetulleeksi – saiko hän koskaan kuulla, kenet oli käännyttänyt ovelta?
Mietitäänpä hetki Joosefia, joka on yksi joulun päähenkilöistä. Joosef katselee kuun valaisemia laitumia, katselee tuikkivia tähtiä ja Beetlehemin valoja. Maria oli synnyttämässä. Joosef oli tehnyt kaiken valmiiksi; lakaissut hiukan paikkoja, asetellut olkia, mahdollisesti kuumentanut jollakin vettä ja tehnyt Marian olon mahdollisimman mukavaksi. Meille ei kerrota, oliko Joosef mukana synnytyksessä vai oliko joku muu auttamassa Mariaa, mutta todennäköistä on tuo jälkimmäinen. Oletetaan niin. Mitä Joosef teki sillä aikaa, kun Maria synnytti?
Hän vetäytyi ulos yksin kuuntelemaan synnytystuskissa ollutta vaimoaan. Mitä mies ajatteli?
Rukoiliko hän? Kävelikö hän edestakaisin? Se oli varmaa, että koko hänen tunne-elämänsä oli sekaisin ja kysymyksiä täynnä: ”En minä tällaista suunnitellut, Jumala, että lapseni syntyisi tallissa eläinten keskellä!!!”
Kuvittelin perheen, isoäitejä, naapureita kerääntyneinä oven ulkopuolelle ja ystäviä seisomassa rinnallani. Läimäyksiä selkään. Äänekästä naurua. Riemua uudesta perillisestä… Sellaiseksi minä tätä kuvittelin… Kätilö antaisi lapsen minulle ja kaikki taputtaisivat ja hurraisivat. Maria lepäisi ja me juhlisimme. Koko Nasaret juhlisi kanssamme. Mutta nyt. Nasaret on viiden päivämatkan päässä ja me olemme täällä… keskellä lammaslaitumia. Kukaan ei tule juhlimaan kanssamme. Jokin tässä mättää.
Kun lähetit enkelin ja puhuit pojasta, joka syntyisi – en minä tällaista kuvitellut. Kyllä minä sieluni silmillä näin papit ja temppelin ja lukuisat ihmiset juhlimassa uutta kuningasta… Mutta yksin keskellä ei mitään. En minä pojastani tällaista halunnut! Mutta; lapsi on SINUN, suunnitelma on SINUN, ajatus on SINUN.
Ihmettelen kysyn: tälläkö tavalla Jumala astuu maailmaan?
Joosef aprikoi ja rukoilee ja miettii… Maria synnyttää.
Tuntuu niin kummalliselta, ymmärräthän minua, Jumala? Minä olen puuseppä. Sovittelen kaikenlaista yhteen. Hion. Seuraan luotilankaa. Mittaan kahdesti ennen kuin leikkaan. Kaikki menee suunnitelmallisesti, muuten ei tule valmista.
Mutta tässä tapauksessa taidan olla työkalu, en rakentaja. Olen vasara otteessasi. Olen naula sormiesi välissä, taltta käsissäsi. Tämä on sinun juttu. Ei ole helppo luottaa sinuun, Jumala.
Etkö voisi vielä lähettää enkelin luokseni, tai jonkun muun, vaikka jonkun matkailijan, joka vahvistaisi uskoani kaikkeen tähän. Paimenkin kävisi. Jumala, kuule minua.!!!
Oliko tämä Joosefin rukouselämää sillä hetkellä? Raamattu ei sitä kerro, mutta jos minä olisin tuossa tilanteessa, menettelisin varmaan näin. Ja monesti olen jäänyt jumiin sen kanssa, mitä Jumala on sanonut ja sen, missä on järkeä.
Olen tehnyt niin kuin hän käski (tai niin kuin olen ymmärtänyt), mutta sitten ihmetellyt, oliko puhuja sittenkään hän. Olen tuijottanut useita kertoja taivaalle ja kokenut tämän, jonka Joosef koki. Olen kysynyt, olisiko pitänyt mennä vasemmalle kun käännyin oikealle? Asiat eivät ole kehkeytyneet niin kuin luulin niiden kehkeytyvän.
Jokainen meistä tietää jotakin siitä, miltä tuntuu etsiä valoa yöstä. Olemme kyseenalaistaneet Jumalan suunnitelman. Olemme ihmetelleet, miksi Jumala tekee niin kuin tekee. Betlehemin taivas ei ole ensimmäinen, joka kuulee hämmentyneen pyhiinvaeltajan vetoomuksia. Jos kyselet samaa kuin Joosef, kannustan sinua tekemään samoin kuin Joosef: Tottele.
Joosef totteli, kun enkeli kutsui. Hän totteli, kun Maria selitti. Hän totteli, kun Jumala lähetti.
Joosef oli kuuliainen Jumalalle. Hän ei tiennyt kaikkea. Mutta hän teki, minkä tiesi. Hän sulki verstaansa, pakkasi tavarat ja meni toiseen maahan. Aina Egyptiin asti… Miksi? Koska Jumala oli niin käskenyt. En minä etkä sinä pysty näkemään koko kuvaa. Mutta sinunkin tehtäväsi on tuoda Jeesus tähän maailmaan. Joosef totteli, ja Jumala käytti häntä maailman muuttamiseen. Joosef oli osa Jumalan pelastussuunnitelmaa.
Jumala etsii nykyäänkin Joosefeita. Miehiä ja naisia, jotka uskovat, ettei Jumala ole vielä lopettanut hommaansa tässä maailmassa. Tavallisia ihmisiä, jotka palvelevat epätavallista Jumalaa. Suostutko olemaan sellainen ihminen? Suostutko palvelemaan… silloinkin, kun et ymmärrä? Suostutko olemaan vajavainen, keskeneräinen, erehtyväinen ihminen, jota kuitenkin Jumala haluaa käyttää?
Kun Joosef kysyi; ”oletko kanssani, Jumala,” niin mitä hän kuuli? Hän kuuli lapsen parkaisun. Se muistutti yhdestä asiasta, profeetan lupauksesta ja se muistuttaa vielä tänäkin päivänä:
”Immanuel, Jumala kanssamme”.
Tallissa syntyneen vauvan pienten kasvojen kautta, josta alkoi Jumalan pelastussuunnitelma koko maailmalle – myös sinulle. Se huipentui myöhemmin Golgatalle. ”Se on täytetty!”
Synttäreillä yleensä kehutaan – ei syntymää vaan – elämää. Näin on Jeesuksenkin kohdalla. Jesaja sanoo tästä Joulun Lapsen elämästä: ”Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhanruhtinas.”
Tällainen Jumala on tänäänkin. Hyvää joulua sinulle, lukijani.
