Heikki Penttinen:
Minua on jo vuosia puhutellut aivan uudella tavalla lasten jouluinen leikkilaulu ”Tonttujen jouluyö”. Se alkaa sanoilla: Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu. Viimeisen säkeistön sanat puolestaan kertovat: Hiljaa hiipii joukko varpahillaan kotikoloihinsa alle sillan. Noita säkeitä muistellessani olen mielessäni verrannut niitä apostoli Paavalin vakavaan vetoomukseen nuorelle Timoteukselle ja samalla kaikille Jeesuksen seuraajille:
”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiinsopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen” (2.Tim. 4:1-2).
Astu esiin! Nuo Raamatun sanat ovat muistuttaneet minua tutusta virrestä, joka alkaa sanoilla Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan (HL 583). Sen neljännessä säkeistössä laulamme: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Meillä on nyt uusi armon vuosi 2020. Sen alkajaisiksi kyselen: Voisiko tämä uusi vuosi olla Jumalan seurakunnalle ja meille kaikille myös sellaisen armon vuosi, jonka aikana Jumalan valtakunnan ääni vahvistuu meissä kaikissa? Usein myös rukoilen, että tämä olisi vuosi, jolloin Kristuksen seurakunta astuu esiin entistä rohkeammin, uuden elämän virsi sydämessään ja suussaan.
Kun viittaan tuon tonttulaulun sanoihin, en vihjaile, että oman seurakuntani jäsenet ovat tällaisia hiipijöitä. Päinvastoin! Ihailen seurakuntani jäsenten palvelualttiutta ja intoa evankeliumin työssä. En osoittele sormella muihinkaan kirkkokuntiin. Ajattelen lähinnä itseäni. En haluaisi asua sammuneiden soihtujen talossa, enkä olla omaan kotikolooni kätkeytyvä uskova. Mieluummin olisin kuin Gideonin pienen joukon soturit (Tuom. 6), jotka rikkoivat soihtuja peittäneet saviruukut, nostivat soihtunsa näkyviin, puhalsivat torviinsa ja kohottivat sotahuudon! He todellakin astuivat esiin ja saivat hämmästyen katsella sen seurauksia.
Pyhän Hengen kautta Paavalilla oli tieto siitä, että tulee aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. Ei kuitenkaan vielä ollut yö, jolloin kukaan ei kykene tekemään työtä, emmekä mekään elä tuon yön pimeydessä. Kun evankeliumi leviää ja kantaa hedelmää jopa niin kutsutuissa suljetuissa maissa, eikö sitten täällä meidän koto-Suomessamme? Mutta särjettyjen ruukkujen aika on nyt! Nyt on kohotettujen soihtujen ja selkeä-äänisten pasuunoiden aika! Nyt on esiin astumisen aika!
