Heikki Penttinen:
Vainajien viimeisiä sanoja ovat tiedostot pullollaan. Paljon harvinaisempia ovat kuolleista heränneiden viimeiset sanat. Kaikkein harvinaisimpia lienevät sellaiset viimeiset sanat, jotka on sanonut kuolemasta herätetty ja sen jälkeen silminnähtävällä tavalla taivaaseen otettu henkilö. Tätä kirjoittaessani muistan vain yhden. Hän on Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Tavallisesti luotettavana pitämästämme tietolähteestä olemme saaneet seuraavan informaation: Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen. Hän myös antoi Poikansa ilmestyä – ei kaikelle kansalle, vaan ennalta valitsemilleen todistajille, apostoleille, joille Jeesus monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Neljänkymmenen päivän aikana hän näyttäytyi näille henkilöille useita kertoja. Noissa ainutlaatuisissa tilaisuuksissa hän piti heille Jumalan valtakuntaa koskevia puheita. Samoissa tapaamisissa apostoleilla oli myös tilaisuus ruokailla yhdessä ylösnousseen Jeesuksen kanssa.
Juuri tällaisen ruokailuhetken yhteydessä Jeesus oli jarrutellut, suorastaan kieltänyt seuraajiaan yrittämästä täyttää hänen antamaansa käskyä omin voimin. Hänhän oli käskenyt heidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Tämä Jerusalemista aloitettava, ensin koko Juudeaan ja Samariaan laajeneva tehtävä koski koko maailmaa. Jeesuksen nimessä tuli saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista kaikille kansoille. Rakkaan Vapahtajansa kuolleista heräämisestä rohkaistuneita apostoleja Jeesus kuitenkin varoitteli: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää. ”
Apostolien mieltä kiihottivat muutkin asiat. Kaikkien asioiden kohdalleen paneminen ja varsinkin Israelin valtakunnan uudelleen rakentamisen aikataulu kiinnosti heitä todella paljon. Näitä mielikuvitusta innoittavia ja polttavia pohdiskeluja Jeesus viilensi yksiselitteisellä vastauksellaan: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.”
Varovainen kysymykseni kuuluu: Jos jo lupaus Pyhän Hengen voimasta sai opetuslasten mielikuvituksen lentämään toisarvoisiin asioihin, niin kuinka paljon me tämän päivän Pyhällä Hengellä täyttyneet uskovat olemme tempautuneet sivuraiteille? Olemmeko joillakin niistä hukanneet melkoisen määrän meille annetuista voimavaroista erilaisiin ylilyönteihin ja niiden korjaamisyrityksiin? Toiset sivuraiteet ovat saattaneet viedä meidät kaiken uuden ja väärän varomisessa kuolleeseen kristillisyyteen. Mielestäni meidän tulisi nyt rehellisesti ja mieltämme pahoittamatta kyetä tarkastelemaan tämän päivän helluntailaista seurakuntaamme ja sen todistusta. Uskon, että vastaanottamamme voiman, rakkauden ja terveen harkinnan henki haluaisi auttaa meitä arvioimaan monia asioita uudelleen, varsinkin, jos ottaisimme tarkastelumme lähtökohdaksi rakkaan Vapahtajamme testamentin.
”Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Siis mitkä olivatkaan Jeesuksen viimeiset sanat seurakunnalle? ”Ei teidän kuulu tietää… Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Täytytään siis uudelleen Pyhällä Hengellä ja pitäydytään meille annetussa tehtävässä. Tämä on helluntaiherätystä.
