Heikki Penttinen:
Israelissa, noin 2000 vuotta sitten, paimenia ei arvostettu. He kelpasivat vain paimentamaan eläimiä, eivät edes todistajiksi oikeudessa. Hämmästyttävää, että juuri heidät Jumala valitsi kuulemaan enkelin riemuviestin Vapahtajan syntymästä. Paimenet olivat myös ensimmäiset ihmiset, jotka enkeli kutsui tervehtimään Jeesusta, Jumalan Karitsaa, joka sovittaisi maailman synnin uhraamalla itsensä.
Betlehemin paimenet olivat uskovaisia miehiä, jotka eivät jääneet epäröimään enkelien mentyä takaisin taivaaseen: ”Mikähän humaus tämä oli? Emme kai nyt vain ole jotenkin hurahtamassa?” Ei, vaan he sanoivat toisilleen näin: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, minkä Herra meille ilmoitti.”
”He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.”
Nämä miehet palasivat takaisin työpaikalleen. Kedolla oli todennäköisesti yhtä kylmä kuin heidän sieltä lähtiessäänkin. Yö oli edelleenkin myös pimeä, mutta jokin aivan uusi onnellisuus täytti heidän sisimpänsä. Se tulvi ilmoille kiitoksena ja ylistyksenä. ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”
Entäpä meillä tänään, noin 2000 vuotta myöhemmin? Olemmeko me kuulleet ja nähneet mitään sellaista, joka saisi sydämemme hehkumaan ja kielemme kiittämään ja ylistämään?
Olemmehan kuulleet evankeliumin, ilouutisen pelastuksesta Jeesuksessa. Olemme myös saaneet, Jumalan armosta, ottaa sen vastaan ja tulla uskoon! Tämä on kiitosaihe. Uskoessamme häneen hän antoi meille voiman tulla Jumalan lapsiksi! Kiitetään siitäkin, että saimme syntimme anteeksi! Iloitaan myös siitä, että nimemme on kirjoitettu taivaan kirjaan! ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.” Olemme vanhurskautettuina sisällä Jumalan armossa ja perille pääsymme toivokin on meille riemun aihe!
Nyt joulun aikaan, älkäämme tyytykö vain ohimeneviin tunnelmiin. Seimessä nukkunut lapsi eli ihmeellisen elämän, kuoli puolestamme, nousi taivaaseen ja palaa maan päälle Kuninkaana. Saakoon Jeesus kasvaa joulun lapsesta elämämme Herraksi. Kiitosmieli ja ylistäminen nousevat Jumalan sanan lujalta perustukselta myös tämän kylmän ja pimeän ajan keskellä. Kaikki on todellakin juuri niin kuin meille on sanottu.
