Kapinoi vastaan!

Mika Komulainen:

Olen jo muutaman vuoden ajan seurannut erästä ilmiötä. Se ilmenee videosaarnoissa ja sen tunnistaa siitä, että mitä pisteliäämpi sanoma on, sitä enemmän se näyttää saavan katselukertoja. Myönnettäköön että ilmiön huomaaminen on saanut itsenikin kokeilemaan samaa metodia. Ja kas kummaa – vaikutus oli saman suuntainen. Otsikko josta on löydettävissä kapinaa tai kritisointia kerää säännönmukaisesti enemmän katseluita. Ilmiö osoittautui siis todelliseksi ja aloin miettiä, mihin tarpeeseen kapinamieli vastaa.

Ihminen jolla on käsittelemättömiä loukkauksia tai kaltoinkohtelua omistaa otolliset valmiudet kapinamielelle. Se on kuin vesi pesusienelle ja on harmillista, että jopa monet saarnat ohjaavat tähän mielentilaan. Toisten kritisointi ja arvosteleva ilmapiiri ovat hetkellinen helpotus, jonka kautta haavoitettu sielu yrittää hankkia oikeutta. Vihan hautominen ei kuitenkaan koskaan vapauta, vaan lisää ongelmia. Se johtaa aina syvemmäs katkeruuteen, joka puolestaan tappaa – ei vain elämäniloa, ihmissuhteita ja tulevaisuuden uskoa – vaan myös hengellistä elämää. Silti ihminen ei luonnostaan halua suinkaan armahtaa ja unohtaa, vaan heijastaa kokemaansa vääryyttä toisiin. Katkeruus nimittäin viihtyy ilmapiirissä, jossa pyritään ampumaan syytöksiä kaikkialle muihin. Tätä haavoitettujen otollisuutta vihalle tiedetään hyödynnetyn järkyttävällä tavalla mm. sotien yhteydessä.

Mikä vihaamisen sijaan olisi oikeampi lääke satutetulle? Se on ehdoton anteeksianto. Sanana yksinkertainen, mutta prosessina hidas, uuvuttava ja kivulias. Siinä onnistumiseen ei ole yhtä tyhjentävää keinoa, mutta yksi pätevä suuntaviitta on olemassa. Ihmisen on tultava läpikotaisin syntiseksi ja huomattava, ettei Jumala siltikään rankaise. Kun ihminen tajuaa itsensä yhtä syylliseksi kuin häntä rikkonut osapuoli, vapautuminen on lähellä.

Tähän prosessiin voi saada apua. Joku on kertonut jopa uupumuksen auttaneen. Kun menettää kyvyn ansaita Jumalalta hyväksyntää ja huomaa Hänen jäävän vierelle, se opettaa lähtemättömästi armosta. Joku toinen on kertonut saaneensa avun vakavassa sairastumisen kautta ja kolmas henkilökohtaisessa konkurssissa. Yhteistä näille kaikille on tien loppuminen, seinän nouseminen pystyyn tai inhimillisen toivon menettäminen. Mitä kuvausta haluaakaan käyttää.

Niinpä haluan katkeruuden, kapinamielen ja kiivailun tuhovoimat tiedostaen, rohkaista sinua antamaan anteeksi tänään. Anteeksiantaminen alkaa siitä, että päättää jättää rikkomukset velkomatta. Se ei ole helppoa ja voi vaatia monta päätöstä, mutta vain sen kautta ihminen voi nauttia vapaana Jumalan tarjoamasta matkasta nimeltä iankaikkinen elämä.

Lämmintä kesää kaikille, Mika

BLOGI

Uusi blogiteksti ilmestyy noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia, vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat mm:

  • Mirka Virtanen

  • Ylioppilas, ylistyksenjohtaja

Uusimmat blogitekstit

Kapinoi vastaan!

Julkaistu : 15.5.2024

Kaksi kaverusta

Julkaistu : 15.2.2024

Uskon rannaton meri

Julkaistu : 18.1.2024

Riippuvainen Jeesuksesta.

Julkaistu : 30.11.2023

Sitä on kaikkialla.

Julkaistu : 23.10.2023

Arvokas taideteos

Julkaistu : 7.9.2023

Nenä, korva, varpaanväli.

Julkaistu : 16.6.2023

Viimeiset sanat

Julkaistu : 24.5.2023

Jumala on kutsujen Jumala

Julkaistu : 27.4.2023

Etsikää niin te löydätte

Julkaistu : 30.3.2023

Enemmän uskoa, vähemmän pelkoja

Julkaistu : 16.3.2023

Ajatuksia tulesta.

Julkaistu : 23.2.2023

Vapaasti tulla ja mennä?

Julkaistu : 7.2.2023

Enemmän Häntä

Julkaistu : 5.12.2022