Enemmän uskoa, vähemmän pelkoja

Mika Komulainen:

Sinultakaan ei varmasti ole jäänyt huomaamatta viime aikojen uutisoinnissa eräs aihe. Sanottakoon heti alkuun että sen asiantuntevaan analysointiin minun tietoni eivät riitä, mutta ilmiönä sitä on mielenkiintoista pohdiskella.

Ilmaston lämpeneminen, sukupuutto, hiilijalanjälki, lajikato, ekosysteemin tuho, jäätiköiden sulaminen, luonnon köyhtyminen ja ekologinen katastrofi. Ilmaisut ovat moninaiset, mutta niitä kaikkia näyttää yhdistävän yksi tekijä; huoli tai jopa pelko tulevasta.

Raamatun mukaan pelko oli syntiinlankeemuksen ensimmäinen välitön seuraus. Langennut Aadam sanoi pelänneensä Jumalaa, koska oli huomannut olevansa alasti. Sikäli kuvauksellista, että myös meidän voi olla vaikeaa kohdata Jumalaa ilman uniformua, CV-luotteloa tai ansiomitaleja.

Tulevaisuuden pelko onkin vaivannut ihmistä syntiinlankeemuksesta asti ja Jeesus ennustaa sen jatkuvan hamaan loppuun saakka. Hän kertoo tulevasta ajasta jolloin jumalattomat ihmiset jopa menehtyvät pelkoonsa odottaessaan sitä mikä maanpiiriä kohtaa. Olisiko Raamatulla jotain rohkaisevaa sanottavaa, ennen kun alamme vajota samaan?

Jeesus antoi pelkojen kanssa kamppaileville tärkeän perustyökalun. Sitä kutsutaan luottamiseksi Jumalan huolenpitoon. Opetus osuu ilmastoaiheeseen myös sikäli, että Jeesus opettaa luottamista juuri luonnon kautta. Hän kysyy että jos Jumala pukee kedon kukat ja huolehtii taivaan linnuista, niin eikö Hän huolehtisi ihmisestäkin?

Huomio kiinnittyy kahteen yllättävään asiaan: Huolehtiiko Jumala luonnosta ja onko ihminen Hänelle arvokkaampi kuin luonto ja sen eläimistö? Ajatus tuntuu tässä ajassa melkeimpä vaaralliselta. Eikö maailma juuri peräänkuuluta ihmisen vastuuta luonnon pelastamisessa ja painota meidän olevan vain yksi eläimistä? Ketä olisi kuunneltava?

On toki ymmärrettävää että Jumalan hylkääminen aiheuttaa tulevaisuudenpelkoa. Nykyajan tieteellinen maailmankuva ei juuri anna muuta turvaa kuin ihmisen järki ja siihen voi olla näinä aikoina vaikeaa luottaa. Kristityn luottamus tulisi kuitenkin kohdistua johonkin muuhun kuin omavoimaisuuteen ja järkeen. Se tulisi kohdistua Jumalaan ja Hänen Sanaansa.

Jeesus kehoittaa siis luottamaan Jumalan huolenpitoon. Käytännössä se tarkoittaa katseen kohdistamista Jumalan valtakuntaan ja vapauteen Jeesuksessa. Sillä kun maailmassa tulee myrskyämään, se on ainut kallio, joka kestää, tuo rauhan ja antaa tulevaisuuden.

Toiveikasta keväänalkua

Mika

_________________________
1. Moos. 3:9-10
Luuk. 21:26
Matt. 6:25-34

BLOGI

Uusi blogiteksti ilmestyy noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia, vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat mm:

  • Mirka Virtanen

  • Ylioppilas, ylistyksenjohtaja

Uusimmat blogitekstit

Kaksi kaverusta

Julkaistu : 15.2.2024

Uskon rannaton meri

Julkaistu : 18.1.2024

Riippuvainen Jeesuksesta.

Julkaistu : 30.11.2023

Sitä on kaikkialla.

Julkaistu : 23.10.2023

Arvokas taideteos

Julkaistu : 7.9.2023

Nenä, korva, varpaanväli.

Julkaistu : 16.6.2023

Viimeiset sanat

Julkaistu : 24.5.2023

Jumala on kutsujen Jumala

Julkaistu : 27.4.2023

Etsikää niin te löydätte

Julkaistu : 30.3.2023

Enemmän uskoa, vähemmän pelkoja

Julkaistu : 16.3.2023

Ajatuksia tulesta.

Julkaistu : 23.2.2023

Vapaasti tulla ja mennä?

Julkaistu : 7.2.2023

Enemmän Häntä

Julkaistu : 5.12.2022

Toukka

Julkaistu : 10.11.2022