Mirka Virtanen: Jumalan läsnäolo. Pohdin pitkään, mitä ja miten kirjoittaisin tästä yhdestä aiheesta, joka on leimannut sydäntäni jo kauemman aikaa. Jaoin tästä ajatuksia jo nuortenleirillä, joka järjestettiin tänä syksynä – ja kiitos Jeesus tuosta leiristä! Saimme kokea Pyhän Hengen läsnäoloa ja tulla syvästi kosketetuiksi. Samoin oli syksyn eräässä Chosen-nuortenillassa, jossa monet nuoret saivat täyttyä Pyhällä Hengellä. Huh, mikä ilta! Tuntui, että taivas oli kirjaimellisesti avoinna! Juuri tätä tarvitaan lisää, ja koenkin tarvetta jakaa tästä ajatuksia vaikka edes lyhyesti.
Jumalan läsnäolo, Jeesuksen läsnäolo ja Pyhän Hengen läsnäolo – miksi vain sitä näistä haluaa kutsua – on se, missä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Kun Jeesus koskettaa, Hän koskettaa tavalla, johon mikään tai kukaan muu ei pysty. Hän on luonut meidät, Hän siis tuntee meidät läpikotaisin, ja vaikka yrittäisimme, mikään ei ole häneltä salassa. Jumalan läsnäolo hoitaa haavat, antaa uutta voimaa ja toivoa, ohjaa takaisin polulle ja tekee meidät jälleen eläviksi! Tämä ja mittaamaton määrä muita asioita tapahtuu, kun Jumala avaa taivaan ja antaa Hänen Henkensä virrata yllemme ja sisimpäämme. Hänen tahtonsa on siunata meitä kaikilla hengellisillä siunauksilla Kristuksessa (Efes. 1:3).
Kunpa emme siis tyytyisi tasapaksuun ja harmaaseen hengelliseen elämään, vaan varsinkin saatuamme maistaa Jumalan kirkkautta tällaisissa Jeesuksen läsnäolon hetkissä, etsisimme ja janoaisimme saada lisää! Hän on rajaton Jumala, miten Hänellä ei olisi antaa itsestään lisää? Usein se onkin vain siitä kiinni, että jotenkin unohdamme tämän todellisuuden, unohdamme janota enemmän ja unohdumme olemaan tyytyväisiä ilman Hänen voimansa ja kirkkautensa ilmestymistä. Onko jopa niin, että monesti Hän vain odottaa, että lapsenomaisesti nostamme katseemme Häneen ja anomme saada lisää Häntä?
Paavalikin kehottaa kiinnittämään katseet näkymättömiin, kiinnittämään mielet siihen ja etsimään sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella (2. Kor. 4:18, Kol. 3:1-2). Siinä se tulikin – Jeesus. Paras alku Jumalan läsnäoloon pääsemiseen on kiinnittää sydämet ja mielet Jeesukseen; avata sydän Hänelle, joka on tullut tuomaan “elämän ja yltäkylläisyyden” (Joh. 10:10). Meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään nimenomaan Jeesuksen ristin kautta. Siinä onkin jo sitten aihetta kiittää ja ylistää!
Nyt siis lopuksi: “Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään”, kehottaa/määrää psalmisti (Ps. 100:4). Siinä on askeleet, kuinka lähestyä Häntä. Ja meille luvataan, että kun me lähestymme Jumalaa, Jumala lähestyy meitä – pääsemme siis Hänen Pyhään läsnäoloonsa.
Etsitään enemmän Häntä.
Mirka
