Hetki ennen kuolemaa

Heikki Korppi:

Luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa kerrottiin, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa. Tuollainen hetki jokaisen ihmisen elämässä – hetki ennen kuolemaa – on tulossa aivan varmasti, tahdoimme sitä tai emme. Tuollaisessa hetkessä ihminen uskaltaa vihdoin olla rehellinen ja avoin, koska ei ole mitään menetettävää. Siksi on mielenkiintoista lukea, mitä ihmiset ovat sanoneet. Tuossa artikkelissa vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo ne tärkeimmät.

1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat.
Tämä on yleisin katumuksen aihe. Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan, kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi. Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.

Raamattu sanoo: ”Ihmispelko panee paulan”. Kyllähän jokainen meistä jossakin muodossa pelkää sitä, mitä minusta puhutaan, mitä minusta sanotaan. Olen itse kuullut monien ihmisten pelkäävän uskoon tulemista, ja he ovat sen ilmaisseet juuri näin: ”Jos tulisin uskoon, mitähän minun puolisoni/lapseni/vanhemmat/työkaverit/naapurit… sanoisivat.

Toivon, että sinä uskaltaisit ottaa sen askeleen, jota ei tarvitse koskaan katua; tulla Jeesuksen luokse.

2. Olisinpa tehnyt vähemmän töitä.
Jokainen miespotilas katui tätä – kaivattiin lasten nuoruutta ja puolison kumppanuutta. Naisetkin puhuivat asiasta, mutta eivät yhtä paljon, koska vanhemmassa sukupolvessa miehet vielä elättivät perheen. Kaikki surivat syvästi liian suuren osan elämästä kulumista työntekoon.

Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”. On todella hienoa kokea Jumalan antama lepo kaiken työn tekemisenkin keskellä.

3. Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani.
Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan säilyttääkseen rauhan tai välit muiden kanssa. Tämän seurauksena he tyytyivät elämässään keskinkertaisuuteen eivätkä ikinä tulleet siksi ihmiseksi, joksi heidän kykynsä olisivat riittäneet. Katkeruus ja mielipaha johtivat sairasteluun.

Raamattu on täynnä hyviä ohjeita, myös tunteista. ”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.” Tai; ”Älkää antako auringon laskea vihanne yli”. Tunteet kuuluvat jokaisen ihmisen elämään ja niiden pitää tuolla myös näkyviin. Tämän päivän tiede on todennut, että jos me menemme nukkumaan vihaisina, se tuhoaa aivojamme ja saa meidät voimaan huonosti ja jopa sairastuttaa meidät. Joten olkaamme ihmisiä, jotka uskaltavat näyttää tunteensa, hyvät ja huonot.

4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin.
Potilaat ymmärsivät usein ystävien merkityksen vasta sairauden viimeisillä viikoilla. Monet olivat olleet niin kiinni omassa elämässään, että tärkeiden ystävyyssuhteiden oli annettu luisua käsistä – katumus ajan ja vaivannäön puutteesta näiden suhteiden ylläpitämiseksi aiheutti syvää surua. Kuoleman lähestyessä kaikki ikävöivät ystäviään.

On hyvin tavallista ”unohtaa” ystävyyssuhteet kiireisen elämäntyylin keskellä. Mutta kun joutuu kasvokkain lähestyvän kuoleman kanssa, aineellisten asioiden merkitys katoaa: ihmiset haluavat kyllä saada esimerkiksi raha-asiansa kuntoon, jos suinkin mahdollista, mutta omaisuudella tai asemalla ei ole enää todellista merkitystä. Muutoksen pelko saa ihmiset teeskentelemään toisille ja itselleen, että he ovat muka tyytyväisiä elämäänsä. Syvällä sisällään potilaat kuitenkin kaipasivat hassuttelua – sitä, että saa nauraa kunnolla.

Kuolinvuoteella kukaan ei enää ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta. Siksi, kun sinulla on vielä mahdollisuus hymyillä ja vapautua kaikesta turhasta, tartu siihen. Itse voin vakuuttaa, että minun Luojani tietää parhaiten, mikä minulle on parasta. Siksi luen Raamattua, jotta voisin ymmärtää Jumalani tahdon. Jumalan tahto ihmisen elämässä on parasta ihmiselle.

Jeesus sanoi eräänä päivänä kuulijoilleen näin: ”Joka uskoo (tai luottaa) minuun, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat”. Mielenkiintoinen vertaus hyvästä elämästä, joka on iloa, vapautta, uskallusta, pelotonta… elämää Jeesuksen kanssa. Ja mikä parasta, Jeesuksen kanssa ei tarvitse pelätä kuolemaa, sillä se on siirtymistä uskosta näkemiseen, maan vaivoista taivaan kirkkauteen.

Elämäsi on sinun elämäsi, ja elämänlaatu on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.

BLOGI

Uusi blogiteksti vaihtuu joka toinen tiistai (Parillinen viikko).

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat:

  • Marko Selkomaa

  • Toiminnanjohtaja (Avainmedia) ja evankelista.

Uusimmat blogitekstit

Keskeytys

Julkaistu : 25.3.2020

Jumalan sana vai Jumalan Sana?

Julkaistu : 3.3.2020

Hetki ennen kuolemaa

Julkaistu : 18.2.2020

Totuuden etsintää

Julkaistu : 11.2.2020

Terveiset kouluilta

Julkaistu : 4.2.2020

Lähetystyön aitiopaikalla

Julkaistu : 28.1.2020

”Olisinpa kuollut!”

Julkaistu : 21.1.2020

Rukousvetoomus

Julkaistu : 14.1.2020

Astutaan esiin!

Julkaistu : 7.1.2020

Luottaisitko sinäkin?

Julkaistu : 31.12.2019

Jouluinen tarina

Julkaistu : 24.12.2019

Joulusaarna 2019

Julkaistu : 16.12.2019

Elämään sisälle

Julkaistu : 9.12.2019

Elämäni rohkeimmat teot

Julkaistu : 2.12.2019