Hyvä kysymys

Heikki Korppi:

Pari pojanvesseliä olivat kovasti touhukkaan näköisiä, kun paikalle asteli vanhempi herra kysyen: ”Mitäs te, pojat, siinä niin innokkaasti maata kapuloilla hakkaatte?”
”Me tapetaan muurahaisia”, ehti toinen pojista kommentoimaan.
Mies katseli innokkaita poikia ja esitti sitten seuraavan kysymyksen:
”Miltähän niistä muurahaisista mahtaa tuntua tuollainen touhu?”
Kysymys näytti menevän poikien tajuntaan, sillä hakkaaminen loppui.

Joskus hyvä kysymys on parempi kuin liuta vastauksia ja selityksiä.

Jokaisella meillä on oma arvomaailmamme ja arvomme ohjaavat kaikkia valintojamme ja tekemisiämme. Kautta historian on osoitettu, että sellainen yhteiskunta (tai yhteisö), joka huolehtii heikoista (köyhistä, sairaista, yksinäisistä…), on terve. Siellä lähimmäisyys on ymmärretty oikein. Kun taas sellainen yhteiskunta tai yhteisö, jossa jokainen ajattelee vain omaa tai oman yhteisönsä etua, ajautuu ennemmin tai myöhemmin kriisiin itsensä kanssa. Sama periaate toistuu myös yksilön elämässä.

Kun kohtaan toisen ihmisen, ajattelenko, miltä hänestä tuntuu? Jos minulla on ruokaa tälle päivälle ja läheisellä ihmisellä ei ole, olenko valmis antamaan omastani, että hänelläkin olisi? Jos kaverilla ei ole rahaa vuokranmaksuun, uskallanko esittää kysymyksen: ”Paljonko tarvitset?” Kun ystäväni on yksinäinen tai sairaana, istunko hänen vierellään pitäen vain kädestä kiinni, sillä läheisyys ei tarvitse sanoja vaan läsnäoloa. Kun huomaat ihmisen, joka pelkää tilannetta, joka hänen eteensä on tullut, löytääkö hän sinun olkapääsi, jota vasten kerätä rohkeutta? Uskallanko asettua sairaan tai vähäosaisen asemaan ja miettiä, miltä minusta mahtaisi tuntua elää hänen elämäänsä? Olenko antanut aikaani ja ymmärrystäni hänelle, joka sitä tarvitsee?

Olen näiden kuuden vuosikymmenen aikana nähnyt niin paljon kovuutta, kylmyyttä ja itsekkyyttä, että pahaa tekee. Enkä itsekään ole aina onnistunut elämään oikein. Miksi me usein toimimme kuin nuo pikkupojat? Missä ovat tunteemme lähimmäisen hyväksi?

Hyvä kysymys on myös tämä; mistä minut tunnetaan? Enkä tarkoita nyt nimeä tai ulkomuotoa, joista meidät kyllä tunnistetaan vaan sitä, miten käytämme aikamme. Tämä taas paljastaa arvomaailmamme ja siitä meidät tunnetaan.

Jeesus Kristus, joka itse eli niin kuin opetti, antoi henkensä minun puolestani, että minulla olisi elämä. Tämä pysäyttää minua tänäänkin.

BLOGI

Uusi blogiteksti ilmestyy noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia, vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat mm:

  • Mirka Virtanen

  • Ylioppilas, ylistyksenjohtaja

Uusimmat blogitekstit

Kapinoi vastaan!

Julkaistu : 15.5.2024

Kaksi kaverusta

Julkaistu : 15.2.2024

Uskon rannaton meri

Julkaistu : 18.1.2024

Riippuvainen Jeesuksesta.

Julkaistu : 30.11.2023

Sitä on kaikkialla.

Julkaistu : 23.10.2023

Arvokas taideteos

Julkaistu : 7.9.2023

Nenä, korva, varpaanväli.

Julkaistu : 16.6.2023

Viimeiset sanat

Julkaistu : 24.5.2023

Jumala on kutsujen Jumala

Julkaistu : 27.4.2023

Etsikää niin te löydätte

Julkaistu : 30.3.2023

Enemmän uskoa, vähemmän pelkoja

Julkaistu : 16.3.2023

Ajatuksia tulesta.

Julkaistu : 23.2.2023

Vapaasti tulla ja mennä?

Julkaistu : 7.2.2023

Enemmän Häntä

Julkaistu : 5.12.2022