Inkivääriä vai hunajaa?

Heikki Penttinen: (Ristin Voitto, 16.9.2022)

Reilu viikko sitten palasi 27-henkinen matkaseurueemme Etiopiasta, missä olimme olleet
monena päivänä juhlimassa lähetyksemme ja lähimmän kumppanimme, Etiopian Gennet-
kirkon 70 vuotta kestänyttä yhteistä taivalta. Mukana matkalla oli edustajia Fidasta,
Avainmediasta, Fidan Bisnestiimistä ja pari entistä lähettiäkin.

Jos joskus Suomessa olemme käyttäneet sanontaa ”Pidettiin kuin piispaa pappilassa”, niin
tämän matkamme aikana saimme Etiopian seurakunnalta sellaista kohtelua, että nyt vähän
paremmin ymmärrämme, mitä tuo sanonta käytännössä merkitsee. Aito kiitollisuus
herätysliikkeemme Etiopiassa tekemästä työstä, Anna-Liisa ja Sanfrid Mattssonin
pioneerityöstä alkaen, tuli vastaamme kaikissa tapaamisissa ja erimuotoisissa juhlahetkissä
kerta toisensa jälkeen. Jos joskus menneiden vuosikymmenten aikana olimme
suomalaisina kokeneet varauksellista tai tyytymätöntä suhtautumista lähetyksemme työhön,
olivat kaikki tuon tapaiset asiat nyt ”menneen talven sateita”. Niitä oli pyydetty ja annettu
anteeksi jo ennen näitä juhlia, ja sama armon ja keskinäisen yhteyden henki tuli nyt
voimallisesti vastaamme joka käänteessä. Seurakuntien ja kirkkojen johtajien varaukseton
kiitollisuus yllätti meidät.

Paitsi läheteistä, joiden nimet muistettiin hämmästyttävän tarkasti, oltiin kiitollisia
evankeliumista, Sovituksen sanasta ja sen voimasta, mistä nyt kertoivat kumppaneittemme
miljoonat Jeesusta ylistävät jäsenet. Raamattukoulut, työntekijöiden koulutus puskapappien
perustasosta korkeampiin tutkintoihin asti, mutta yhtä lailla myös kaikkialla kasvavan
seurakunnan hengellisen elämän turvaaminen terveellä opetuksella tuli usein esille
keskusteluissa.

Erityinen tunnustus annettiin myös tämän päivän läheteillemme: Teddereille, Katoille,
Niemelöille ja Airi Tuomelle. Tärkeinä pidettiin myös Suomesta lyhyemmille opetusmatkoille
tulevien opettajien panosta, esimerkkinä Markku Karjalaisen raamattukurssi ensi kuussa.

Kotimaahan palatessa oli vastassamme kirpeä syysilma. Kolkointa olivat kuitenkin hälyttävät
uutiset oman Iso Kirja -opistomme taloudellisesta hätätilasta. Saamieni tietojen mukaan on
koko Iso Kirjan tulevaisuus ja toiminta nyt vaakalaudalla. ”Nyt olemme suuremmassa
taloudellisessa kriisissä kuin koskaan aiemmin.”

Kysymyksiä on tullut mieleen: Tulimmeko raamatunopetuksen voimasta riemuitsevan
Etiopian työmme 70-vuotisilojuhlista oman Iso Kirja -opistomme 70v-hautajaisiin? Jäämmekö
nyt tarkkailijoina sivustakatsojiksi sanoen: ”Katsotaan nyt kuinka Isolle Kirjalle käy!”?

Etiopian-matkamme aikana olin joitakin päiviä ankaran flunssan kourissa. Etiopialaiset
ystävät toivat minulle purkillisen murskattua inkivääriä ja toisen purkillisen hunajaa.
Suomalaiset matkatoverini kyselivät: ”Voimmeko tehdä jotakin hyväksesi?” Kaikki halusivat,
että parantuisin. Heidän asenteensa ja saamani lääkkeet purivat. Olen varma, että syntyneessä
tilanteessa emme halua antaa opistollemme kuoliniskua. Sitähän ”katsotaan, katsotaan-
asenne” nyt merkitsisi. Eikä kuolinisku koskisi vain Isoa Kirjaa, jonka menettäisimme, vaan
koko rakasta herätysliikettämme, jolla on jo ennestään kestettävänään jakautumisen kivut.

Mitä lääkkeeksi ja missä aikataulussa?

1. Niin monta kuin meitä oman herätysliikkeemme piirissä on Herraan uskovaista,
Jumalan Sanan voimasta syntynyttä, niin maksakaamme välittömästi henkilökohtainen
Ison Kirjan kannattajajäsenmaksumme, 50 €.

2. Rohkaisen myös jokaisen seurakunnan pastoria, vanhimmistoa ja hallitusta
tarkistamaan, onko oma opetuksemme taloudellisesta vastuunkannosta jäänyt sillä
tavoin keskeneräiseksi, että olemme unohtaneet tai tietoisesti laiminlyöneet yhdessä
sopimamme seurakunnan tukimaksun Iso Kirja-opistolle, 300 € vuodessa. Maksetaan
se, mikä on sovittu.

3. Osallistutaan, ehkä vuosien uneliaisuuden jälkeen, Ison Kirjan Elokeräykseen. Tiedän,
että ainakin Pohjanmaa, Satakunta ja Kainuu ovat olleet uskollisia kerääjiä.
Ryhdistäydytään nyt kaikissa maakunnissa!

4. Itse olen päättänyt, että nyt muutan 50 €:n kannatusjäsenmaksuni 400 €:n
ainaisjäsenmaksuksi ja maksan sen välittömästi.

5. Jos meillä on kaapissa edelleenkin purkki kirpeää arvostelun inkiväärimursketta, niin
jätetään se itsellemme pahan päivän varalle. Lähetetään nyt tutulle tilinumerolle
aitoa huolenpitomme hunajaa. Kirkastukoot Marko Halttusen ja kaikkien Ison Kirjan
vastuunkantajien silmät (1.Sam.14:25-27)!

Lämpimin juhlaterveisin Etiopiasta, Heikki

BLOGI

Uusi blogiteksti ilmestyy noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia, vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat mm:

  • Mirka Virtanen

  • Ylioppilas, ylistyksenjohtaja

Uusimmat blogitekstit

Kaksi kaverusta

Julkaistu : 15.2.2024

Uskon rannaton meri

Julkaistu : 18.1.2024

Riippuvainen Jeesuksesta.

Julkaistu : 30.11.2023

Sitä on kaikkialla.

Julkaistu : 23.10.2023

Arvokas taideteos

Julkaistu : 7.9.2023

Nenä, korva, varpaanväli.

Julkaistu : 16.6.2023

Viimeiset sanat

Julkaistu : 24.5.2023

Jumala on kutsujen Jumala

Julkaistu : 27.4.2023

Etsikää niin te löydätte

Julkaistu : 30.3.2023

Enemmän uskoa, vähemmän pelkoja

Julkaistu : 16.3.2023

Ajatuksia tulesta.

Julkaistu : 23.2.2023

Vapaasti tulla ja mennä?

Julkaistu : 7.2.2023

Enemmän Häntä

Julkaistu : 5.12.2022

Toukka

Julkaistu : 10.11.2022