Juha Marin:
Ainakin tällä hetkellä takana on korona-arki ja on madollista tehdä vähän arvioita mitä on tapahtunut. Pandemia on edennyt seuraavia vaiheita tähän hetkeen, missä ollaan nyt. Nuo vaiheet ovat olleet:
1. Alkuvaihe, jota leimasi järkytys ja jopa shokki (jopa kuolemanpelkoa oli yleisesti ilmassa).
2. Ensijärkytys, jota jälkeen huomio kiinnittyi omaan tilanteeseen, kotioloihin ja ihmissuhteisiin. Pintaan nousi oman edun tavoittelua ihan valtiotasolla. Jokainen oli huolissaan omasta selviämisestään.
3. Miten eteenpäin vaihe. Esiin nousi solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä ihan yllättävillä suunnilla. Ennen lähes vieraat naapurit suorittavat kauppaostoksia toisilleen, riskiryhmäläisille jne.
Poikkeusolot paljastivat monta asiaa, jotka ovat ehkä olleet täysin piilossa ennen tätä. Huomiot tällä alueella ovat ainakin olleet seuraavat asiat.
1. Kiitollisuus
Arki on oikeastaan aika hienoa, jonka huomasi vasta kun se oli hetkeksi viety meiltä. Tutut asiat näyttäytyvätkin nyt ihan eri valossa! (urheilutapahtumat, kulttuuri, harrastukset jne.) Kiitollisuus opettajia ja muita ammattilaisia kohtaan, jotka jakavat päivänsä lastemme kanssa on varmasti tervetullut muutos, joka tuntuu jokaisessa opettejainhuoneessa.
2. Ihminen kaipaa toista
Ihmisenä olemiseen kuuluu se, että haluaa olla oikeasti lähellä toista. Ilmeet, eleet ja kosketus ovat yllättävän tärkeä osa viestintää eikä Skype-palaveri mitenkään voi korvata sitä.
3. Paine nostaa esiin tai pahentaa jo olemassa olevia ongelmia
Poikkeusolot ovat nostaneet pintaan ikäviäkin asioita, jotka ovat olleet aikaisemmin piilossa. Esimerkiksi parisuhteen ongelmat voivat nousta pintaan, kun muu elämän kiire väistyy ja yhdessä vietetään pakosta enemmän aikaa. Niiden tilanne, joilla meni jo valmiiksi huonosti, niin heidän tilanteensa on pahentunut entisestään. Koulujen sulkeminen taas on paljastanut aika paljon pahoinvointia kodeissa. Pahalta ovat tuntuneet uutiset lapsista, joilla ei ole lämmintä ruokaa kertaakaan päivässä, koska he eivät ole koulussa jne.
Jos vielä mietimme hetken tämän raskaan ajan hyviä puolia, niin nyt on hyvä mahdollisuus ainakin arvioida oman elämänsä `prioriteettejä`. Miten minä käytän, aikani ja päiväni? Ainakin poikkeustila on antanut mahdollisuuden pohtia omaa arkeaan. Olen lukenut lehdistä ihmisten kommentteja kuten ”en aio enää palata koronaa edeltäneeseen harrastusrumbaan tai vapaa-ajan menojen oravanpyörään”. ”Etäpalaverithan säästävät luontoa, kun ei lennellä koko ajan lentokoneella” jne. Moni on väkisinkin pysähtynyt pohtimaan kysymystä, mikä oikeasti elämässä on tärkeää.
Joku Hesarissa kertoi nauttivansa poikkeusoloista suunnattomasti, kun ”turhat asiat tuntuvat karsiutuneen elämästä”. Entä sitten hengellinen kaipaus? Onko sitä enemmän ilmassa? Mielestäni on. Moni on herännyt pohtimaan elämän rajallisuutta ja toisaalta ehkä uskonnontunneilta kaikuja iankaikkisesta elämästä taivaan kodissa. Jos olet näiden pohdintojen äärellä, olet ehkä elämäsi tärkeimmän kysymyksen äärellä.
”Myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua” (Saar.3:1).
Tätä kaipausta tai selittämätöntä tyhjyyden tunnetta kukaan meitä ei pääse pakoon. Sen paikan voi täyttää vain sovinto Jumalan kanssa. Sovinnon joka kerran rikkoutui ihmisen osalta Eedenin paratiisissa. Joskus elämän vaikeudet vain aktivoivat sen, että alamme rukoilla, etsiä ja ojentaudutaan kohti sitä todellisuutta, joka on tavanomaisen turvallisuuskäsityksemme ulkopuolella. Jos elämäsi on vallannut kysymykset tai jopa huoli tällä alueella, älä missään nimessä kiellä itseltäsi tätä löytöä. Suo itsellesi hiljaisia hetkiä, jotka antavat mahdollisuuden ratkaista tämä jokaisen ihmisen elämän tärkein kysymys: Missä vietän iankaikkisuuteni? Olenko tunnustanut syntini ja virheeni ja saanut ne Jumalan edessä anteeksi?
Puhutaan uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Kerran kuulin hyvän vertauksen tästä hetkestä. Siinä puhuva vertasi hengellistä uudestisyntymistä kananpojan kuoriutumiseen. Kuoren rikkoutuessa tuntuu varmaan kaaosmaiselta. ”Turvallisuus on tiessään”. Mutta todellisuudessa siinä avaudutaan sille ulottuvuudelle, joka tekee rikkaan elämän mahdolliseksi. Elämän, jota ei edes koronavirus voi viedä raiteiltaan. Rauhan ja sisäisen levon, jota kuolemakaan ei voi viedä.
Mukavaa ja antoisaan syksyä toivottaen
Juha
