Lapsenkaltaisuus

Heikki Korppi:

Olen miettinyt sanaa lapsenkaltaisuus. Siitähän Raamattu puhuu meille jotakin tärkeää. Mutta kuinka olla aikuinen ja lapsi samalla kertaa? Siinähän sitä haastetta on, ainakin minulle.

Lapset ovat ihania. He ovat niin aitoja kaikessa tekemisessään. He ovat suuria taiteilijoita. Minulla on etuoikeus olla ukki, ja voi sitä piirustusten määrää, minkä olen saanut jo tähän mennessä. Kun lapsi ojentaa piirustuksensa, josta pitää vähän varoen kysellä, että mitä kaikkea siinä on ja kun sitten taiteilija kertoo kaiken silmät leiskuen, onhan sitä mukava katsella. Siinä on sellaista aitoutta ja luovuutta, jota itsekin kaipaan. Lapsen mielestä se piirustus, jonka hän on tehnyt, on maailman komein ja täydellisin. Mutta missä vaiheessa nämä ominaisuudet katoavat elämästämme?
Tai kun lapsenlapsi on oppinut jonkin uuden tempun, sen näyttämisestä ei tahdo tulla loppua. Ei ole estoja esittää sitä, sillä se on maailman tärkein asia.
Tai kun hän oli oppinut laulamaan Varpunen jouluaamuna, sen esityksen katselin ja kuuntelin useamman kerran, eikä siihen koskaan kyllästynyt. Siinä oli jotain siitä aidosta joulusta.

Joskus olen ajatellut, että olisi mukava olla ala-asteen opettajana lukemassa niitä oivalluksia, mitä lasten päässä liikkuu. Kuten;
– Se joka saa hyvän kasvatuksen, siitä tulee kiltti. Sellaisella, joka saa huonon kasvatuksen, on kivaa. Timo 6v.
– Jeesuksella ei ollut lompakkoa, koska hänellä ei ollut taskuja. Vaipat vaan koko ajan. Sitten kävi todella huonosti. Keijo 8v.
– Pappi kysyy, tahdotko mennä naimisiin sen kanssa, joka seisoo siinä vieressäsi, vai haluatko mieluummin jonkun muun. Useimmiten siinä ei ole ketään toista, niin että vastataan tahdon. Eero 7v.
– Minä en halua saada lapsia. Kinaa tulee ihan tarpeeksi nukkejen kanssa. Parempi olisi saada käytetty eläin eläintensijoituslautakunnalta. Maija 7v.

Kun katselen lapsia, heistä heijastuu jotain niin kaunista ja puhdasta, jota maailma ei ole vielä ehtinyt pilata. Ja varsinkin, kun katson niihin viattomiin silmiin, ne viestittävät minulle, että jossakin on taivas ja Suunnittelija, jossa ei ole mitään pahaa vaan taivaallista puhtautta.

”He toivat Jeesuksen tykö pieniä lapsia (vauvoja), että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset (iso lapsi) tykönsä ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille; joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi (iso lapsi), se ei pääse sinne sisälle.” (Luuk.18:15-17)

Niin kuin huomasit, täsmensin tuota lausetta sanoilla, joita Raamatun kreikankielisessä tekstissä esiintyy. Näin meille selviää paremmin tuo tilanne. Jostain syystä vanhemmat halusivat tuoda vauvansa (sylilapsensa, kreik. brefe) Jeesuksen luo, että hän siunaisi näitä pienokaisia. Sitten Jeesus jatkoi puhettaan sanoen, että ”antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkö estäkö heitä tulemasta”. Tässä Jeesus puhuu lapsesta (kreik. paidia), joka on jo niin vanha, että ymmärtää puheen ja pystyy itse tekemään valintoja. Tällä tarkoitetaan lasta, jonka ikähaarukka on leikki-ikäisestä aina murrosikäiseen, mutta ei ole vielä nuori, jolle taas on oma kreikankielinen terminsä.

Markus puhuu samasta asiasta (Mk.10:13-16) ja siinä yhteydessä mainitaan, että Jeesus otti näitä leikki-ikäisiä lapsia syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Sama todetaan Matteuksen evankeliumissa.

Jeesus suhtautui erittäin vakavasti näihin leikki-ikäisiin lapsiin. Hän käytti tällaista lasta esimerkkinä useamman kerran opetuksissaan. Ja kertoi vakavasti, että ”jos joku loukkaa tai johdattaa lankeemukseen (pois Jumalasta) yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat häneen, parempi olisi, että myllynkivi ripustettaisiin tällaisen loukkaajan kaulaan ja upotettaisiin meren syvyyksiin”. Lisäksi hän varoitti halveksumasta yhtäkään näistä pienistä.

Lastenkaltaisuus. Sitä taivas odottaa meiltä aikuisilta. Sitä aitoa luottamusta ja avoimuutta, mitä lapsilla on vanhempiaan kohtaan, sitä itsekin halajan jatkuvasti. En halua olla sellainen aikuinen, joka menettää lapsenkaltaisuutensa tämän kovan, kylmän ja kyynisen maailman keskellä. Haluan olla aikainen lapsi, joka luottaa täysin Taivaalliseen Isäänsä ja on hänelle iloksi, vaikkei kaikkea osaakaan eikä kaikessa onnistuisikaan. Sillä Isä rakastaa minua sellaisena kuin olen, minun virheistäni ja puutteistani huolimatta. Sillä hänhän näkee minut Kristuksessa täydellisenä. Olen hänen mestariteoksensa. On mahtavaa olla tällaisen Jumalan lapsi.

BLOGI

Uusi blogiteksti vaihtuu joka toinen viikko.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat:

Uusimmat blogitekstit

Hyvää äitienpäivää!

Julkaistu : 9.5.2021

Maaliin asti!

Julkaistu : 24.4.2021

Opistonmäen opettamaa

Julkaistu : 10.4.2021

Pääsiäinen

Julkaistu : 31.3.2021

Karaoke-Kaisa

Julkaistu : 18.3.2021

Räyhäävä Herran palvelija

Julkaistu : 5.3.2021

Lapsenkaltaisuus

Julkaistu : 20.2.2021

Ihmisen tärkein tehtävä?

Julkaistu : 7.2.2021

Muuttumaton muutos

Julkaistu : 25.1.2021

Ali ja Rocky

Julkaistu : 13.1.2021

Elämä yllättää!

Julkaistu : 1.1.2021

Joulumietteitä

Julkaistu : 20.12.2020

Ristin lähettiläät (Etiopia)

Julkaistu : 12.12.2020

Voitamme sieluja!

Julkaistu : 21.11.2020

Kiitoksen aika

Julkaistu : 4.11.2020