Leenan ”viimeinen” rukousvastaus!

Heikki Korppi:

Kulunut kesäkuu on ollut minulle suuren muutoksen kuukausi. Rakas vaimoni, jonka kanssa menin kihloihin tasan 45 vuotta sitten, pääsi muuttamaan Taivaan Isin kotiin 4.6.2021 klo 9 omassa kodissaan ja omassa sängyssään. Sain olla siinä hänen vierellään loppuun asti.

Jos sinua kiinnostaa käydä lukemassa Leenan muistokirjoitus ja hänen viimeiset vaiheensa, se löytyy tästä linkistä: https://korppi.blogi.net/blog/122/blogi-117-lintu-lensi-taivaan-isin-kotiin/

Kun 45 vuotta elämääni kuuluu toinen ihminen ja nyt häntä ei enää ole, on se itselleni aivan uusi tilanne. Vaikka viimeiset reilut kolme vuotta olin hänen omaishoitajansa ja tiesin, että tämä päivä tulee, oli se kuitenkin koskettava tilanne, kun se sitten todella tapahtui, kun ymmärsi, että nyt se on lopullista. Vaikka sisimmässä on suuri ilo siitä, että nyt Leenalla on kaikki hyvin ja hän on päässyt sinne, minne jokainen haluaa, niin menee vielä aikaa, että minun sielumaailmani tottuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Kodissani on nyt hiljaista. Toki nautin suuresti hiljaisuudesta, mutta nyt on aika prosessoida kaikki tapahtunut. Mutta hienoa on kuitenkin kaikessa se, että Jumala on kanssani, on ollut jokaisessa hetkessä ennen ja jälkeen tapahtumien.

”Uskonsa kautta hän puhuu vielä kuoltuaankin”, todettiin vanhan liiton Aabelista. Tässähän ei tarkoiteta fyysistä puhumista vaan sitä, että Aabelin esimerkki puhuu meille jotain. Jumala kun puhuu tavalla, jos toisella. Hän voi puhua meille vielä poismenneen ihmisen elämän kautta.

Leenan siunaustilaisuushan pidettiin täällä Sotkamossa la 19.6., jonka jälkeen arkku vietiin krematorioon tuhkaukseen Kajaaniin. Hain uurnan keskiviikko aamuna ja ajelin Kotkaan, jossa meillä oli vielä tarkoitus sirotella tuhka mereen torstaina Katariinan meripuiston uurnan tyhjennyspaikalla. Tämä oli myös Leenan toivomus.

Olin ilmoittanut saattoväelle, että tilaisuus pidetään säävarauksella. Jos sataa tai tuulee liikaa, siirtäisimme tämän tilaisuuden sopivampaan säähän. Mutta muistotilaisuus pidettäisiin joka tapauksessa molempien kotiseurakunnassa Karhulan Beetelissä.

Kun katsoin maanantaina, minkälaista ilmaa ja keliä se lupasi Kotkaan torstaille, huolestuin; ukkoskuuroja, sateita ja tuulta 7m/s, joka tarkoitti avonaisella merenrantapaikalla jo kohtalaista aallokkoa ja tuiverrusta. Niinpä laitoin käteni ristiin kotini työpöydällä, painoin pääni rukoukseen ja sanoin:

”Herra, pyydän. Tee Leenalle vielä yksi palvelus, että voimme hyvästellä hänet yhdessä lähisukulaisten kanssa. Anna tuon torstain sään olla juuri sellainen, jota Leenakin on toivonut; että hänen lähtö tapahtuisi kesällä leppoisan kesätuulen puhaltaessa. Nyt näyttää siltä, että emme voi tuota tilaisuutta pitää suunnitellusti. Siksi pyydän; Anna Leenan toiveen toteutua ja anna meidän hyvästellä Leena puotaisessa säässä. Ja annan tuulen puhaltaa 2m/s. Tätä pyydän Jeesuksen nimessä, aamen.”

Tuli torstai. Aamusta alkaen koko päivän oli sadellut ja lämpötila oli hiukan päälle 20 astetta. Tyttäreni laittoi viestiä klo 14 kysyen, olenko perunut tilaisuuden, sillä vettä tuli kohtalaisesti. Kirjoitin hänelle, että en, sillä klo 15 paistaa aurinko ja pidämme jäähyväistilaisuuden suunnitellusti. Mennään paikalle katsomaan.

Tulimme Katariinan Meripuistoon klo 14.30. Vielä hiukan sataa tihutteli. Kävelimme Ankkuriluodolle, joka oli uurnan sirottelupaikan nimi. Oli suunniteltu, että tilaisuus aloitetaan miniäni viulun soitolla klo 15. Poikani Miika vielä totesi, että jos sataa vähänkin, Suvi ei voi viulua soittaa. Sukulaisia alkoi tulemaan paikalle. Seurasin jännittyneenä, mitä ilmanalassa tapahtui. Kun kello tuli 15, toivotin saattoväen tervetulleeksi ja kun Suvi kaivoi viulunsa esiin kotelosta, aurinko tuli esiin pilvien lomasta ja paistoi koko tilaisuuden ajan. Ja mitä vielä tapahtui tuulelle? Vieno, lämmin ja leppoisa merituuli puhalteli 2m/s. ja hyväili kaikkien olemusta, kun saimme jättää viimeiset jäähyväiset Taivaan Isin suosikkitytölle, Leenalle. Sydämestäni nousi kiitos Taivaan Isin puoleen. Hän oli vastannut Leenan viimeiseen toiveeseen.

Rohkaiskoon tämäkin rukousvastaus meitä kaikkia tänäänkin.

BLOGI

Uusi blogiteksti ilmestyy noin kaksi kertaa kuukaudessa.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia, vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat mm:

Uusimmat blogitekstit

Inkivääriä vai hunajaa?

Julkaistu : 21.9.2022

Valkoinen sorsa

Julkaistu : 7.9.2022

Pidä kiinni toivosta

Julkaistu : 3.8.2022

Innostu ja onnistu

Julkaistu : 21.7.2022

Kodinrikkoja

Julkaistu : 27.6.2022

”Älkää mukautuko”

Julkaistu : 30.5.2022

Liian suuret kumpparit

Julkaistu : 11.5.2022

Osta totuutta, älä myy.

Julkaistu : 18.4.2022

Tarjolla tulevaisuutta ja toivoa!

Julkaistu : 24.3.2022

Jeesus tulee. Oletko valmis?

Julkaistu : 3.3.2022

Suomen kohtalon hetki

Julkaistu : 13.2.2022

Valinnan paikka

Julkaistu : 27.1.2022

Nujupussi

Julkaistu : 9.1.2022

Lämmin henkäys talvisäässä

Julkaistu : 23.12.2021

Aika päivittää vai päivitellä?

Julkaistu : 7.12.2021