Minun pääsiäiseni

Heikki Korppi:

– Mitä pääsiäinen sinulle merkitsee?
– Noh, äkkiä ajateltuna muutaman päivän arkipyhiä, eipä oikeastaan muuta.

Aika monen ihmisen olen kuullut sanovan näin. Joillekin pääsiäisen aika tarkoittaa perinteistä viimeistä Lapin matkaa tuntureille, kuten meidän perheellämme joskus 80-luvulla. Monesti vietimme perheen kanssa jossakin päin Lappia kevään viimeisiä hiihto- ja laskettelupäiviä. Jollakin toisella pääsiäinen tarkoittaa ylimääräisiä vapaita normitöistä, kun taas joskus itselleni se on tarkoittanut ylitöitä, koska silloin tehdas on ollut muutaman päivän alas ajettuna huoltotöitä varten. Näin meni jokunen pääsiäinen nuoruudessani ollessani instrumenttiasentajan työssä.

Tunnustan yhden asian, jota et välttämättä tiedä minusta. Olen ihminen, joka ei juurikaan vietä juhlapyhiä. Olen tätä monesti miettinyt, mistä moinen johtuu, ja olen tullut seuraavaan johtopäätökseen; minulla ei ole perinteitä. Mitä tarkoitan tällä?

Kotini oli normi suomalainen koti siihen asti, kunnes täytin yhdeksän, mutta sitten tuli suuri muutos, jonka uskon vaikuttaneen nykyiseen tilanteeseeni; avioero. Äitini joutui lähtemään uskonsa tähden pois miehensä ja minun isäni luota, joten jäin kaksin isäni kanssa. Avioero rikkoi meidän kotimme normaalin elämän totaalisesti. Ja kun tähän vielä liittyi isäni kuolema muutamaa vuotta myöhemmin, jäin orvoksi siihen asti, kunnes äitini taas sai huoltajuuden. Juurii siinä iässä, jolloin perheen perinteitä opitaan, ne jäivät oppimatta. Luulen, että juuri tämä seikka on se oleellinen juttu, miksi en ole ”perinneihminen”. Vielä kun tähän lisää sen, ettei minulla elämäni aikana ole ollut isovanhempia, tarkoittaa se totaalisesti jotain muuta kuin perinteitä.

Onko tämä hyvä vai huono asia, siitä ei ole kysymys. Mutta sen tiedostan, ettei minulla ole mitään sisäistä tarvetta pitää yllä jotain suvun jatkumoa, kun kyseessä on kristilliset juhlat, kuten joulu tai pääsiäinen.

Ja kun tähän soppaan lisätään vielä se tosiasia, että olen uuden liiton palvelija (Raamatun näkökulma uudestisyntyneestä ihmisestä), joka haluaa vaeltaa Hengessä ja Kristuksen tuntemisessa eikä juutalaisuudessa tai vanhan liiton aikaisissa juhlissa, niin voin sanoa, että koen kristilliset juhlapyhät todella erilaisina kuin monet muut.

Perinteet voivat olla hyväksi tai taakaksi. Riippuu vähän siitä, miltä kantilta asioita katsoo.
Palataanpa otsikon aiheeseen; minun pääsiäiseni. Mitä pääsiäinen minulle on?

Minun on vaikea ajatella, että kokisin pääsiäiset jotenkin eri lailla kuin minkä tahansa arkipyhän. En laskeudu pääsiäiseen niin kuin ortodoksit tai luterilaiset. Heillä on perinteitä, joista he haluavat pitää kiinni. Minulla ei ole. Heillä on kirkkovuoden tekstit, minulla ei ole. Tietysti ymmärrän, ettei pääsiäisenä kannata joululauluja laulaa, vaikka se onkin totta, mitä lauluntekijä runoilee; voit joulun elää joka päivä. Kyse on sydämen asenteesta, siitä, mitä sydämessä on. Ja mitä löytyy minun sydämestäni?

Siellä on elävä Jeesus, joka tuli minuun asumaan silloin, kun sain uudestisyntyä. Oikeastaan ei vain Hän vaan myös Isä ja Pyhä Henki, koko Jumalan kolminaisuus. Siksi voin oikeasti sanoa, että olen joka päivä paimenien kedolla, Golgatalla, tyhjän haudan äärellä kuin myös yläsalissa. Iloitsen enkelien sanomasta, joka kertoo Vapahtajan syntyneen. Iloitsen Golgatan kummusta, jossa maailman puhtain ja ainutlaatuisin veri vuodatettiin minun syntieni tähden. Iloitsen tyhjästä haudasta, joka kertoo Vapahtajani elävän ja tulevan takaisin. Ja iloitsen uudesta voimasta, joka helluntaina vuodatettiin kaikkien ylle.

Minun pääsiäiseni on näitä kaikkia tänäänkin, joka päivä. Ei olisi helluntaita ilman hautaa. Ei olisi hautaa ilman Golgataa. Eikä olisi Golgataa ilman tallia, josta Jumalan pelastussuunnitelma alkoi. Joka päivä muistelen kaikkia näitä asioita, sillä jokaisella näistä on merkitystä juuri tähän päivään. Sinun pääsiäisesi voi olla hyvinkin erilainen ja sisältäen paljon perinteitä. Pidä niistä kiinni. Mutta tällainen on minun pääsiäiseni.

Hyvää pääsiäistä Sinulle.

BLOGI

Uusi blogiteksti vaihtuu joka toinen viikko.

Blogikirjoitukset eivät välttämättä edusta Sotkamon Helluntaiseurakunnan virallista linjaa, vaan ovat kirjoittajien omaa tulkintaa, ajatuksia ja kokemusta uskosta ja elämästä. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa vain vastauksia vaan myös herättää kysymyksiä.

Blogia kirjoittavat:

  • Marko Selkomaa

  • Toiminnanjohtaja (Avainmedia) ja evankelista.

Uusimmat blogitekstit

Hyljättynä?

Julkaistu : 26.10.2020

Lähimmäisyydestä

Julkaistu : 8.10.2020

Hirvikärpäsiä, onhan meitä?

Julkaistu : 16.9.2020

Heinä

Julkaistu : 7.9.2020

Erkki Korhosen muistolle.

Julkaistu : 29.8.2020

Vapauteen!

Julkaistu : 14.8.2020

Tarina Toivon puutarhasta

Julkaistu : 5.8.2020

Masennuksesta

Julkaistu : 26.7.2020

Pidä huolta itsestäsi!

Julkaistu : 30.6.2020

Poika

Julkaistu : 23.6.2020

Yöllinen hätärukous

Julkaistu : 17.6.2020

Tämä kesä on erilainen

Julkaistu : 10.6.2020

Uskaltaisikohan sen uskoa?

Julkaistu : 2.6.2020

Uskaltaudu lähemmäksi!

Julkaistu : 26.5.2020

Täyttykää Hengellä

Julkaistu : 20.5.2020