Raili Määttä:
” Älkää jättäkö oman seurakunnan kokoustanne, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän” (Hbr.10:25)
Tämä jae on ollut mielessäni siitä lähtien kun olin pitkän jakson poissa seurakunnasta. Ensin koronarajoitusten vuoksi ja heti perään 2 sairaalajaksoa. Sinä aikana tulin tuntemaan miten tärkeä on seurakuntayhteys. Surffailin netissä monenlaisissa tilaisuuksissa, konferensseissa, rukousilloissa ja sain paljon hyvää raamatunopetusta. Usein tunsin Pyhän Hengen tulevan läpi nettiruudun. Tästä todistuksena: tiedonsanojen kautta eräässä rukouskokouksessa bakerin kystani parani, juuri siinä hetkessä, eikä ole sen jälkeen vaivannut. Kunnia Jumalalle!
Olihan nettilähetykset hyviä ja balsamia haavoihin, mutta eivät korvaa omaa seurakuntayhteyttä. Kyllä minä ainakin kaipaan kanssamatkaajaa rinnalle ja niitä hymyjä ja haleja! Kiitollisena Jeesukselle ja jokaiselle seurakuntalaiselle, yritän sanoa sen, miten olen kokenut seurakuntani täältä ruohonjuuritasolta katsottuna.
Mutta niin monta kuin meitä on, jokaisella on omanlaisensa odotukset ja toiveet, riippuen kokemuksista ja siitä mitä asioita haluaa katsoa suurennuslasin läpi ja mitä läpi sormien. Totta kai ylemmillä vastuunkantajilla on oma visio ja näky unelmaseurakunnasta, mutta yhteistä meille kaikille on, että Jeesus Kristus on pylväs ja perustus jolle seurakunta rakentuu.
Itselleni seurakunta on elinehto ja turvapaikka, jossa Kristus on nro 1.
Seurakunta on Jumalan mielen mukainen, Raamatun sanaan pohjautuva, Pyhän Hengen johdossa oleva uskonyhteisö, ei ihmisten mieltymysten johtama. Vai onko? Saan tutkiskella itseäni, suhdettani Jumalaan ja kanssamatkaajiin, sillä yksikin ihminen vaikuttaa seurakunnan ilmapiiriin ja eteenpäin menemiseen. Seurakunta uudistuu hengenvuodatuksen kautta, sitä mukaa kun Pyhä Henki meissä saa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Room. 12:2 sanotaan ...”vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä”.
Seurakunta on Kristuksen ruumis. 1.Kor. 12 otsikossa sanotaan ”Niin kuin ruumiissa on monta jäsentä, jotka kaikki tarvitsevat toisiansa, niin ovat myös uskovaiset Pyhän Hengen kautta jäseniä Kristuksen ruumiissa”. Ei ole mitenkään vähäarvoinen asia, olla jäsen Kristuksen ruumiissa.
Meillä on takaraivossa, että olemme Jumalan lapsia, mutta että olemme Kristuksen ruumiin jäsen, sitä tulee harvemmin ajateltua tai pohdittua tarkemmin. Kun muistamme tämän, se panee yhä enemmän kilvoittelemaan uskon tiellä, lähemmäs Jeesus Kristusta.
Jo sanana tuo ”Kristuksen ruumiin jäsen”, kuulostaa niin pyhältä ja arvokkaalta. kuitenkin se on sama asia, kuin olla Jumalan lapsi, ja sitä elämää me elämme joka päivän 24/7. Kun muistamme tämän, emme satuta tai haavoita yhtään jäsentä, vaan pikemminkin kannustamme häntä kutsumustehtävässään. ”Ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisistaan” (1.Kor.12:25). Kenenkään ei tarvitse tuntea huonommuutta toisen rinnalla, ei, vaikka toisella olisi näyttävämpi tehtävä. ”Päinvastoin, ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä” (1.Kor. 12:22). Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia.
Seurakunta on myös hengellinen kotimme, mikä siunattu asia sekin on. Kotiin saa ja pitääkin tulla sellaisena kuin on, nälkäisenä, janoisena, rikkinäisenä, iloiten, kiittäen, rukoillen.
Kyynellaaksossa kulkiessa löydät rinnalla kulkijan, kuuntelijan, lohduttajan ja olkapään, johon voi nojata. Nämä ovat omia kokemuksiani ja voin sanoa, että toimii. Kiitos Herralle ja sisarille!
Kotona otetaan rakkaudella vastaan, ruokitaan sanan leivällä ja rukouksella.
Koti on ravitsemuskeskus, eri ikäisille on sopivat annokset Jumalan sanaa, rukiista leipää. Niinkuin vanhemmat maallisessa kodissa antavat lapsille ohjeita kodin ilmapiirin luomiseksi, samoin Raamattu on seurakunnan ohjekirja, niin kuin meidän jokaisen opas. Tässä muutamia tuttuja raamatunpaikkoja seurakuntakodin rakkaudellisen ja toisia kunnioittavan ilmapiirin luomiseksi.
Joh. 13:34 ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa toinen toistanne.”
Kol. 3:13 ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan…”
Room. 12:10 ”…toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.”
Room. 12:15 ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa”
Mark. 9:35 ”…Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija”
Room. 12:18 ”Jos mahdollista on, ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”
Joh. 17:21 ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa…”
Seurakunta on armoa, laupeutta ja rauhaa kaikkien kesken. Vai onko? Saan mennä itseeni ja tutkia, onko vaellukseni vakaa ja puhdas Jumalan ja ihmisten edessä. Onko kartta ja kompassi yhtäpitävät? Seurakunta on yhteen hiileen puhaltava, kotoisa ja turvallinen paikka, jonne on ilo tulla ja voi laulaa tämän vanhan virren mukaan: On riemu, kun saan tulla sun Herra temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiin.
Myönnettävä on, että seurakunnassa on myös keskeneräisyyttä ja vajavaisuuksiakin, koska sen muodostamme me vajavaiset jumalanlapset, armosta pelastetut. On myös muistettava, ettei täydellistä seurakuntaa olekaan täällä maan alhossa, niin kuin ei täydellistä ihmistäkään. Ainostaan Jeesus Kristus eli puhtaan, viattoman ja synnittömän elämän. Taivaassa kaikki vajavaisuus lakkaa ja täydellisyys alkaa! Sinne me olemme matkalla, hallelujaa!
Kaikesta huolimatta, ja kokemukseni perusteella, tämä seurakunta on paras ja rakas minulle. Ja toivottavasti sinullekin. Ajatellaan ja puhutaan hyvää omasta seurakunnasta ja seurakuntalaisista. Kiitetään ja siunataan pastoria, vanhimmistoa, hallitusta ja jokaista vapaaehtoistyöntekijää, joka sydämestään tekee Herralle!
Rukoillaan seurakunnan keskelle Pyhän Hengen vapautta, läsnäoloa ja johdatusta, muutoin työmme on turhaa, hiekkaan valuvaa. Pyydetään anteeksiantavaa mieltä, keskinäistä rakkauden ilmapiiriä ja avoimuutta seurakuntalaisten ja johdon välille.
Rukoillaan että tämä seurakunta tunnettaisiin matalan kynnyksen seurakuntana, joka vetäisi uusia ihmisiä puoleensa. Ja kuka ikinä tulee sisään, kokisi itsensä tervetulleeksi joukkoon, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Sen saa aikaan meissä vaikuttava Jumalan Pyhä Henki, joka tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden keskellemme seurakuntaan.
Meidän siunauksemme on siinä, miten voimme palvella toisia, ei siinä miten minua palvellaan. Siunaan kiittävää ja ylistävää seurakuntaa armon ja totuuden sanomasta. Armo ja totuus kuuluvat kiinteästi yhteen. ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Joh. 1:17)
”…ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta ” (Joh. 1:14)
Lopuksi pari sisäistä kauneusvinkkiä, suosittelen jokaiselle: Jumalan läheisyydessä ihminen kukoistaa, Jumalan tahdossa ihminen on parhaimmillaan. Aamen.
