Jarkko Kärnä:
On hiljainen, rauhaisa aamu, kuten niin usein aiemminkin. Istun olohuoneessa omalla sijallani, uskollisessa nojatuolissani ja siemailen aamukahvia. Tänä aamuna ei ole kiire minnekään. On sopivasti aikaa antaa ajatusten liitää vapaana Pohjois-Euroopan taivaalla. Rakastan tällaisia aamuja, kun voi istahtaa hetkeksi alas, nauttia rauhassa pari kupillista kahvia ja ehkä pienen pullapalasen, syventyä hyvän kirjan maailmaan, kirjoitella jotakin mielenpäällä oleilevaa aatosta, tai vaikka vain katsella ulos ikkunasta kaunista maisemaa, joka avautuu järven rannan tuntumassa olevaan pieneen metsäkaistaleeseen. Kukapa ei tällaisesta aamusta nauttisi, mietin mielessäni. Kuitenkin samalla tiedostan, että olemme kaikki yksilöitä, eivätkä kaikki koe samoja virikkeitä yhtä vetoavina, kuin toinen.
Tänä aamuna olen keskittynyt viimeiseen vaihtoehtoon, ihailemaan maisemaa ja sen hiljaista, uneliasta kertomaa maalaiskunnan talvisessa olemuksessa. On kuin ajan lahjomattomat rattaat olisivat hetkeksi hiljentäneet vauhtiaan kunnioituksesta nousevan auringon siluettia kohtaan.
Vaikka hetki tuntuukin kuin ikuistetulta maalaukselta, mielessäni pyörii totuus siitä, että tämä hetki on tässä vain häviävän pienen silmänräpäyksen, kunnes se katoaa palaamatta koskaan samanlaisena. Muutos on se totuus, joka särkee tämän pysähtyneisyyden idyllin. Todellisuudessa katselen edessäni muutoksen rattaita, jotka pysähtymättä jauhavat koko ajan eteenpäin. Muutos on elämän näennäisesti muuttumaton totuus, jonka kanssa joudumme olemaan tekemisissä päivittäin. Maailma muuttuu ja me sen mukana päivin öin, halusimmepa tai emme. Aika saa aikaan muutoksia meissä ikääntymisen myötä, emme ole ikuisesti lapsia, emmekä pysy aikuisinakaan. Tulee aika, jolloin meitä ei enää ole. Tällaiset muutokset vaikuttavat, sekä meihin, että niihin, joiden kanssa olemme tekemisissä. Meillä on vaikutusta ihmisiin ympärillämme.
Myöskään ympäröivä maailmamme ei säästy muutokselta, joiden kourissa se on. Aika kuluu: kasvit, puut ja pensaat syntyvät, kasvavat ja kuolevat antaen tilaa ja mahdollisuuksia uusille. Muutos myös ohjaa monien luonnon elementtien, kuten veden ja ilman liikkeitä telluksella. Muun muassa veden liike muovaa maailmamme pintaa aivan konkreettisesti jokien mutkina ja korroosion katalyyttinä. Yhtälö mutkistuu entisestään, kun muutoksen alaiset ihmiset muuttavat maailmaa omalla toiminnallaan, eivätkä aina suinkaan parempaan. Elämässä muutoksen suuntaan vaikuttavat piinallisen paljon ne valinnat, joita teemme kohdatessamme muutoksen mukanaan tuomia käännekohtia. Nämä valinnat petaavat seuraavia käännekohtia arjessamme, ja voivat liittyä kaikkeen mahdolliseen kauppalistan sisällöstä aina uravalintoihimme saakka.
Tällaisen muutosvoiman edessä on perusteltua kysyä, onko olemassa mitään muuttumatonta ja pysyvää? Ihmisen mielessä tällainen jatkuvan muutoksen tulva saa helposti aikaan levottomuutta ja pelkoakin. Raamattu kuvaa meille alkulehdillään tämän ympäröivän todellisuutemme luomista, jossa Jumala loi luomakunnan hyväksi ja ihmisen omaksi kuvakseen. Tämä sama Jumala on syntiinlankeemuksen jälkeen osoittanut uskollisuuttaan luomalleen ihmiselle Jeesuksessa Kristuksessa sovittamalla ihmiskunnan syntitaakan ja avaamalla yhteyden uskon kautta Jumalan yhteyteen. Tästä Jeesuksesta, Hänestä, jossa Jumala itse tuli ihmiseksi ihmisten tähden, Raamattu todistaa seuraavaa; ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”(Hepr13:8). Jumalan sanan todistuksen mukaisesti on siis perusteltua sanoa, että on, on jotakin muuttumatonta ja pysyvää. Nimittäin Jumala itse on muuttumaton.
Koska siis on olemassa muuttumaton ja luotettava Jumala, on turvallista olla ja elää Hänen omanaan tämän muuttuvan maailman keskellä, missä kaikki muu on epävarmalla pohjalla. Muutos ja valinnat, jotka kohtaamme päivittäin, voivat haastaa meitä, mutta Jumalan sana antaa meille osviittaa siitä suunnasta, johon Jumala tahtoisi meidän muutoksessamme kulkevan: ”Älkää mukautuko nykymaailman menoon, vaan muuttukaa sisäisesti. Alkakaa ajatella uudella tavalla, niin että osaatte arvioida, mitä Jumala tahtoo. Silloin te tiedätte, mikä on hyvää, Jumalan mielen mukaista ja täydellistä.” (Room.12:2/UT2020).
