Heikki Korppi:
Tämän vuoden aikana käsien pesu on tullut meille jokaiselle merkitykselliseksi. Tämän sai aikaan Covid-19 eli koronavirus. Toki aina olemme pesseet käsiä, joskus liikaakin. Yksi länsimaiden ihmisten suuri virhe on liika hygieenisyys, sillä bakteerikanta kehossamme jää liian pieneksi ja siksi sairastumme kovin helposti. Ihminen, jolla on vahva bakteerikanta elimistössään, selviää flunssa- ja muista yleisistä tartuntataudeista helpommalla, koska hänellä on vastustuskykyä kehossaan. Mutta nyt on koronan tähden syytä kiinnittää huomiota käsien puhtauteen. Siksi meille niin tuttu kättely on toistaiseksi pannassa.
Mutta käsien pesulla voidaan tarkoittaa myös sellaista tekoa, johon ei haluta puuttua. Kuuluisin käsienpesu lienee antiikin historiassa maaherra Pilatuksella, joka pesi kätensä kansan nähden sanoen: ”Viaton minä olen tämän miehen vereen”. Kyseessä oli Jeesuksen ristiinnaulitsemispäätös, jota hän ei halunnut tehdä, koska hän ei nähnyt mitään syytä tuomita miestä kuolemaan. Mutta, vapauttiko tämä käsien pesu syyllisyydestä? Ei. Vaikka ulkonaisesti näytti siltä, että hän ”pesee kätensä” tapaus Jeesuksesta, tämä teko ei vapauttanut häntä vastuusta. Sillä hänellä oli valta vapauttaa syytön mies, mutta ei sitä tehnyt. Oman aseman säilyttäminen ja kansansuosio oli tärkeämpää.
Miten on, oletko useinkin pessyt kätesi jostakin sellaisesta, jossa sinun olisi pitänyt kantaa vastuuta? Tai ihan tänä päivänä, pesetkö kätesi jostakin sellaisesta, josta sinun tulisi ottaa vastuuta?
Meillä on vastuu lähimmäisestä. Jos toimimme samoin kuin Jeesuksen esittämässä ”Laupias samarialainen” -vertauksessa toimivat pappi ja leeviläinen, olemme vastuuttomia. Voimme vedota kaikenlaisiin tekosyihin, ”pestä kätemme”, ettei meidän tarvitse ”liata käsiä” auttaessamme lähimmäistä.
Meillä on vastuu lähimmäisemme hyvinvoinnista. Vai ajatteletko, että kun Jeesus on meidät lunastanut omalla verellään, niin saamme sen jälkeen vain nauttia itsekkäästi kaikesta hyvästä, mitä Isämme on meille suonut. Itsekäs elämä ei koskaan ole siunauksellista elämää, elämää, johon Jumala on meidät kutsunut.
Lähimmäisen hyvinvointiin liittyy myös puheemme hänestä. Ei ole hyväksi kenellekään, että puhumme asioista, jotka eivät minulle kuulu, juoruamme asioita, jotka eivät ole edes totta. On syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä Paavali opetti Pyhän Hengen murehduttamisesta (Ef.4:29,30). Jos puheemme ei ole totta, hyvää ja hyödyllistä niin juuri tästä Jumalan Henki tulee murheelliseksi. Siksi kaikki juoruilu on pahasta. Se ei rakenna meitä itseämme, ei lähimmäistämme, ei seurakuntaa eikä Jumalan valtakuntaa. Raamattu sanoo, että kaikki me erehdymme puheessa. Ei ole täydellistä. Siksi emme voi pestä käsiämme tästäkään asiasta vaan puhdistakaamme ajatuksemme ja sydämemme uudistuksen kautta. ”Jos me valkeudessa vaellamme (avoimuus, läpinäkyvyys), niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”.
Voimme ”pestä kätemme” myös vastuustamme seurakunnassa vetoamalla johonkin toisarvoiseen. Yleensä kuitenkin syy on omassa lihassamme, ylpeydessämme. Emme uskalla luottaa siihen, että Jumalan Henki voisi käyttää meitä. Ja ei varmasti käytäkään, jos emme antaudu palvelemaan seurakuntaa, joka on Jumalan salaisuus. Tämä ei tarkoita, että me emme tekisi virheitä. Toki teemme, kun olemme ihmisiä. Mutta kun Jumala käyttää ja voimakkaasti auttaa niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneita hänelle virheistä huolimatta. Mutta oma ylpeytemme estää Jumalan toiminnan keskellämme, kun olemme hiljaa emmekä jaa sitä, mitä voisimme jakaa Jumalan kunniaksi. Liian usein ”pesemme kätemme” vastuustamme seurakunnasta, koska pelkäämme oman kunnian puolesta.
Korona-aika on laittanut monia asioita uuteen arvojärjestykseen. Peskäämme kätemme kaikesta toisarvoisesta ja palvelkaamme Jumalaa ja hänen seurakuntaansa puhtain käsin ja puhtain sydämin.
