Mirka Virtanen:
Ajoittain voi tuntua siltä, että elämä puskee päälle kuin hyökyaalto. Kohtaamme ongelmia, vaikeuksia, huonoja uutisia, uupumusta ja sairautta jopa aivan yhtäkkiä, ja kun yritämme pysyä pystyssä, voi aika ajoin tuntua helpommalta vain luovuttaa. Raivoava meri on pelottava, ja usein sen edessä koemme itsemme hyvin pieniksi, eikä meillä ole omaa voimaa tai edes valtaa saada sitä tyyntymään. Toisille meistä jo pienikin aalto riittää horjuttamaan tasapainoamme ja rauhaamme. Muistammeko me näinä hetkinä, ettemme ole yksin? Muistammeko, että Jumala pitää meistä huolta, ja että kaikki mitä kohtaamme on Jumalan tiedossa? Entä muistammeko, mikä, kuka ja missä toivomme on?
Paavali muistuttaa meitä Heprealaiskirjeessä 12:1-2: “Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin”. Toivomme on siis Jeesus, joka rakastaa meitä jokaista enemmän kuin voimme ymmärtää ja joka on voittajana kaiken yläpuolella. Toivomme on risti, joka lupaa meille anteeksiannon ja muistuttaa meitä siitä, etteivät mitkään vaikeutemme, huolemme tai sairautemme ole Jeesukselle liian suuria kantaa. Toivomme on edessämme olevassa ilossa eli ikuisuudessa Isämme ja Luojamme läsnäolossa kerran, kun niin on tarkoitettu. Joten oli hyökyaaltomme kuinka voimakas ja suuri tahansa, meidän Herramme on aina sen yläpuolella; meidän täytyy vain nostaa katseemme pois tilanteestamme kohti Häntä. Jeesuksella on valta yli pimeyden ja myrskyjen, joten minä, kuten sinäkin, voin vain luottaa, että ennemmin tai myöhemmin “tyynten vetten äärelle Hän minut johdattaa” (Psalmit 23:2).
On myös hyvä muistuttaa itseämme siitä, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat omiamme paljon korkeammat, minkä vuoksi emme näe tilanteita niin kuin Hän. Myrskyn keskellä voimme siis päättää tarrautua siihen toivoon, että kohtaamamme synkkyys on Jumalan käsissä ja tuntuipa siltä tai ei, sekin toteuttaa Jumalan tahtoa kohdallamme. Me vahvistumme, kasvamme ja voimistumme vaikeuksissa; ne eivät siis ole kirous – kuten usein ensimmäisenä ajattelemme – vaan jopa siunaus. Pidetään kiinni siitä toivosta, että Jeesus on kanssamme ja antaa itse meille tarvittavan voiman kestää haasteelliset ajat niin, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu.
Siunausta ja voimia,
Mirka
