Juha Marin:
Lokakuussa 2020 kääntyi kokonaan uusi lehti perheemme elämässä. Muutimme ehkä monen tuttavamme yllätykseksikin Etelä-Suomesta Kainuuseen ja toteutimme yhden unelmistamme, eli asua maalla. Mielissämme välkkyi karun kaunis hiljaisuus sopivasti sivussa kaikesta. Nopeasti meille valkeni, että emme olleet ostaneet mitä tahansa tilaa ja vielä vähemmän se oli tuntematon. Näiden kuukausien kuluessa meille on valjennut, mihin olemme tulleet ja miten mielenkiintoinen historia Alkulan tilalla ja Tikkasen suvulla on tällä paikkakunnalla ollut.
Tuntui, että maatila oli ollut koko kylän kohtaamispaikka. Monet sotkamolaiset tuntevat paikan nimellä Eväslaituri. Irja Tikkanen piti miehensä Eskon kanssa viimeiset vuosikymmenet liiketilaksi muutetussa navetassa mm. pitopalvelua. Irjan kuuluisista leipomuksia ovat myyneet niin Katinkullan kylpylä, kuin Vuokatin laskettelurinteiden kuuluisa Ripa´s kuppilakin, jonne parhaana vuonna toimitettiin peräti 11 000 hillomunkkia. Kuuluisten munkkien hillot saatiin tilan omista herukkapensaista, joita oli parhaimmillaan satoja. Vielä tänäänkin pihapiiristä löytyy 70 marjapensasta. Samaisessa navetassa on tarjoilujen lisäksi voinut pitää juhlia ja se on nähnytkin monet kainuulaiset häät, muistojuhlat, rippijuhlat, yritystilaisuudet, hirvipeijaiset jne. Mansikoitakin on Alkulassa viljelty ja monen ensimmäinen kesätyöpaikka onkin ollut tilalla mansikanpoimijana.
Naapurin Leskisen perheen kanssa on pidetty Kotakahvilaa hiihtoreitin varrella, jossa Irjan leipomukset palvelivat taas kulkijoita. Hauska tarina oli senkin alku. Kun yrittäjäpariskunnat miettivät, että mahtaako tänne kukaan löytää tietänsä, niin pelko oli turha. Ensimmäisenä viikonloppuna 150 kävijää oli kodassa vieraillut! Tuoreyrttejä kasvatettiin mm. urheiluopiston keittiön tarpeita varten. Ja tässä vasta osa siitä kaikesta, mitä Alkulassa on koko alueen hyväksi tehty. Tässä kohtaa meille alkoi hahmottua, miksi tuntui siltä, että kaikki sotkamolaiset – ei vain tiesivät paikan – vaan olivat myös käyneet täällä!
Ensimmäinen Tikkasen suvun jäsenen kerrotaan muuttaneen Kainuuseen ennen vuotta 1585. ”Ennen Alkulaa paikalla oli kalastajien pieni sauna-kämppä, jota kutsuttiin Töllöläksi. Rannalla oli parin hehtaarin suuruinen peltotilkku.” -V. Tikkanen. Kun nyt seisoo rannalla voi melkein nähdä tukkipuiden uittajien lipuvan Kaitainsalmesta Alkulan rannan ohi kohti Tenetin virtaa ja Naapurinvaaraa. Samaa reittiä käyttivät aikoinaan myös monet Kainuun kuuluisat ”tervaparonit”, kuljettaessaan tervaa Ouluun ja siitä maailmalle.
On lähes mahdotonta tietää, ketä kaikkia sen jälkeen Alkulan mailla on historian saatossa käynyt johtuen paikan värikkäästä historiasta. Meitä ei enää yhtään yllättänyt, kun Irja kertoi Sotkamon ”suuren pojan” Veikko Huovisellakin olleen osansa tässä. Irja muistelee, miten Huovisen Veikko (7.5.1927-4.10.2009), joka tunnetaan ehkä parhaiten teoksestaan Havukka-ahon ajattelija, tuli Sotkamosta Kaitainsalmea pitkin. Innokas kalamies kun oli, tuli Veikko Irjan isän ja samalla tilan isännän kanssa laiturille turisemaan. Kukapa muu olisi V. Huovisen hautajaisten tarjoiluista myöhemmin vastannut kuin Irja ja Eväslaituri.
Nyt uutta alkua vietetään myös omalla työrintamallani. Vuonna 2004 Leppävaaran Lähetyskappelissa (Espoo) alkanut pastorin ura jatkuu Sotkamon helluntaiseurakunnassa. Mielenkiinnolla olen tutustunut seurakuntaan, josta on tullut jo nyt tosi tärkeä paikka. Tehtävään siunaaminen tapahtuu tulevana isänpäivänä 14.11 klo 11. Samaan aikaan nuorempana työntekijänä aloittaa Mika Komulainen, joka siunataan tehtävään samassa tilaisuudessa. Jos muut kainuulaiset ovat puoliksi yhtä mukavia ja uskonhenkisiä kuin Mika, niin minulla ei tule olemaan mitään hätää Sotkamossa. Tervetuloa isänpäivänä seurakuntaan. Tarjoan kirkkokahvit!
Juha ja perhe
