Tiina Parkkisenniemi:
Tänä kesänä meidän lammella uiskennellut leukistinen sorsa sai minut ajattelemaan erilaisuutta ja sen tuomaa mahdollista häpeää. Mieheni kanssa hämmästelimme kiikarit silmillä, että mikä uusi lintulaji on lammellemme pesiytynyt, kun se ei näyttänyt miltään tuntemaltamme kotoperäiseltä vesilinnulta. Tutkittiin lintukirjaa, etsittiin tietoa netistä ja tulimme siihen tulokseen, että lammessamme on valkoinen sorsa. Toisin sanoen joidenkin mukaan värivirheellinen poikkeustapaus. Oikeastiko virheellinen, kenen mittapuulla tämä valkoinen sorsa on virheellinen? Hänhän on aivan ihana ja omalaatuinen. Mutta uskomattoman hyvä piiloutumaan ja pakenemaan uteliaiden katseilta.
Tunnistan tuossa sorsassa myös jotain omakohtaista. Nuorena untuvikkona sitä tunsi itsensä usein jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, vaikkei itsessä mitään kummallista kuitenkaan ollutkaan. Voi olla, että sinäkin olet kokenut niin ja miettinyt, että kelpaatko, riitätkö ja saatko olla oma itsesi tässä vallitsevassa yhteiskunnassa. Vai pitäisikö pujahtaa rantaheinikkoon ja piilottaa oma identiteettinsä, oma värinsä? Uskonpa, että lapsuudessa saatu kannustus ja rohkaisu omien lahjojen ja persoonan käyttöön on todella tärkeää omaksi itseksi kasvamisessa. Meillä vanhemmilla onkin aivan äärettömän tärkeä tehtävä vaistota lastemme vahvuudet ja kannustaa heitä käyttämään niitä. Kyllähän siinä tarvitaan välillä herkkiä tuntosarvia ja jonkun toisenkin silmiä, että ne luonteenomaiset voimavarat löytyvät.
Mutta mitä tälle valkoiselle sorsalle tapahtuu, jos hän elää koko elämänsä piilossa toisten katseilta, esimerkiksi sen takia, että pelkää tulevansa hylätyksi? Todennäköisesti sorsa on hyvin yksinäinen ja hänen aito minuutensa ja identiteettinsä ei pääse ikinä esille. Kukaan toinen sorsa ei löydä häntä ja kehaise, että ”onpa sulla hauskat jutut tänään, oot kyllä oikea vitsiniekka!” tai kukaan naapurilammen sorsista ei osaa edes tulla pyytämään häntä leikkimään hippasta, jonka lomassa valkoinen sorsa voisi itsekin todeta, että hänhän on aika nopea uimari ja huudahtaa, että ”minustahan voisi tulla vaikka seuraava Sorsalandian MM-kultamitalisti uinnissa”! Kun kaikki omat voimavarat menevät heinätuppaassa piilotteluun, elämä lainehtii ohi ja sorsan sydämessä kytee ainainen riittämättömyyden ja turhan häpeän tuska.
Mutta koskaan ei ole sorsallakaan liian myöhäistä löytää itseään. Luoja ei tee virhekappaleita. Kaikella on Taivaan Isän silmissä tarkoituksensa, jokaisella meistä. Raamatussa Jumala sanoo mm. seuraavia asioita sinusta: sinä olet suuri ihme, hän on valinnut sinut suunnitellessaan luomakuntaa, Hän on tehnyt sinut omaksi kuvakseen, Jumala on kutonut sinut kokoon äitisi kohdussa, sinä olet aarre ja Hän on päättänyt tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut. Mitä Jumala sanoo Raamatussa sitten itsestään? Hän toteaa, että hän ei ole kaukainen tai vihainen, vaan täydellinen rakkaus, joka pitää huolta sinusta ja hänen ajatuksensa sinua kohtaan ovat lukemattomat, kuin hiekanjyväset merenrannalla. Hänen suunnitelmansa sinun tulevaisuutesi varalle on aina ollut täynnä toivoa eikä hän koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää. Hän lohduttaa ja rakastaa sinua aivan kuten poikaansa Jeesusta.
Näitä ihania ajatuksia uskotaan taas jokainen omalle kohdallemme ja näiden myötä toivotan siunausta alkavaan syksyyn jokaiselle.
Tiina
